Yhteystiedot

KANS & FIN & S MVA, FIN & N AVA, SV-02  
Wishdecoy Gavin Claudia

Seuramme: Wakka-Suomen Agilityurheilijat ry (WUH)  
Kavin AGILITYTULOKSET vuodelta 2008

SELITYKSIÄ:

09.12.-08 Viikonlopun kisat Seinäjoella eivät menneet kovin hyvin. Ensimmäinen rata oli aivan ala-arvoinen suoritus minulta, jossa ei ollut edes minkäänlaista yritystä. Rata oli minun osalta pelkkä radan läpijuoksu. Asenne oli lähinnä, että mennään nyt, kun tänne asti on tultu. Onhan se selvääkin, että tuollaisesta asenteesta ei mitään hyvää seuraa, joten hylätyksi se suoritus meni. (Koko radan saldo meillä oli 3 hylkäystä, jos se siis vain olisi mahdollista). Rata sinällänsä oli helpohko muutamineen ansapaikkoineen.

Toiselle radalle sainkin koottua itseni paremmin, mutta tuli siinäkin yksi nukahdus eli Kavi oli askeleen päässä hylätystä. Kolmas rata menikin sitten jo hyvin, tosin Kavi hidasteli taas kerran kontaktiesteillä (radalla A ja keinu), jonka vuoksi emme saaneet sitä kirkkainta mitallia. Aika olisi voinut juuri riittää voittoon ilman hidasteluja, mutta kyllä hopeatilakin kelpasi meille oikein hyvin.

19.11.-08 Viime lauantai meni taas kisatessa Liedossa ATT:n uudella hienolla mattopohjaisella hallilla. Kisat meni meidän osalta hyvin, varsinkin kun ollaan viimeksi oltu esteillä 3 viikkoa sitten Tampereen kisoissa. Kaikista radoista siis selvittiin, tosin viimeisellä radalla Kavi pudotti heti toisella esteellä riman, kun yritin ottaa hypyn liian pienellä kaarroksella.

Kavi oli koko kisojen aikana oikein kuuliainen ja kulki hienosti. Ensimmäisellä radalla oli kyllä taas hieman pientä hidastelua vähäisen mattopohja kisakokemuksen vuoksi, mutta toisella radalla poika kulkikin sitten jo paremmin ja viimeinen rata meni aivan loistavasti, tosin vauhtiin varmaan vaikutti myös heti alussa tullut riman pudotus, jolloin itse en pyrkinyt enää juurikaan varmistelemaan vaan mentiin vauhdilla loppuun asti ja hyvinhän se meni. Itse kun tahdon kisassa kuin kisassa varmistelemaan liikaa, vaikka enää ei tarvitsekaan "kerätä" niiitä nollia karsintoja varten. 

27.10.-08 Olin taas viikonloppuna kisaamassa agilityssä. Lauantaina Liedossa, joka oli myös Varsinais-Suomen piirimestaruuskisa ja johon osallistuin Kavin kanssa WUH:n medijoukkueessa. Yksilössähän me kisaamme oman asuinpaikkamme mukaan Satakunnan piirimestaruusmestaruudesta. Tuo joukkuekisa meni meidän osalta ihan hyvin aina estenumerolle 14 asti (paitsi että Kavi varasti TAAS lähdössä!!!), mutta sitten homma alkoi leviämään, kunnes hyllytimme kolmanneksi viimeisellä esteellä ja koska joukkueessamme oli jo yksi hylätty tulos, niin se tarkoitti sitä, että viime vuoden ykköstila muuttui alimmaksi mahdolliseksi eli hylätyksi. Onneksi muutama tuntia aikaisemmin hyppykisamme meni suhteellisen hyvin. Me kun emme ole oikein ikänä hyppyradalla hyvin pärjänneet. Tai ainakin siltä minusta itsestäni tuntuu. 

Sunnuntaina oli sitten kisat Tampereella. Ensimmäinen rata oli agilityrata, joka oli Spanieleitten agilitymestaruusrata. Kavi tuli tuossa kisassa sijalle 5., mutta medien spanielimestaruuskisassa se riitti yhtä ylemmäs eli sijalle 4. Rata ei ollut meiltä mitenkään erityisen hyvä ja eteenkin A sekä muutamalle esteelle vienti olivat hitaita:-(

Toinen rata oli hyppyrata sekä samalla myös kooikereiden agilitymestaruusrata. Kavi tuli radalla sijalle 3. ja oli samalla paras kooikerhondje eli mestaruus tuli tänä vuonna meille:-) Rata oli ihan ok, mutta TAAS Kavi varasti lähdössä, mikä ärsyttää minua todella paljon. Samoin ärsyttää oma virheeni, kun hieman puolen välin jälkeen putkesta tultaessa päästin Kavin tekemään luvattoman pitkän kaarroksen. Ei hyvä, kun tuntuu, että meille tulee jatkuvasti radalla 1-3 pitkää kaarrosta.

15.10.-08 Kävin kisaamassa Kavin kanssa viikonloppuna sekä Liedossa (la 11.10.) että Tampereella (su 12.10). Lauantain kisat Liedossa mattopohjalla jännittivät minua hieman etukäteen. "Poika" kun ei ole liikkunut ihan 100% mattoalustoilla vaan varoo liukastumista, mikä on tietysti näkynyt  hieman hitaampana vauhtina eteenkin pujottelussa sekä käännöksissä. Tavoitteemme 2 puuttuvaa agilityradan 0-tulosta ensi vuoden MM-karsintoihin sai aikaan minussa myös pientä jännitystä.

Ensimmäisen radan Kavi meni "hitaasti" ja muutamalla pitkähköllä kaaroksellakin, mutta ensimmäinen 0-rata tavoite saavutettiin heti aamulla.

Toinen rata päätyi hylkäykseen. Kavi "varasti" lähdössä ja minä olinkin siten jo heti lähdössä ohjauksen kanssa myöhässä. Taisi olla neljäs este, kun piti mennä jyrkästi putkelle, niin Kavi pamahti lievemmällä kaarroksella muurille, joten se siitä 0-radasta... Ehkä nyt pitää kuitenkin vielä rehellisyyden nimissä mainita, että melkein kaikki, jotka yrittivät samanlaista lähtöä kuin minä, niin niiden koirat olivat myös muurilla, joten ehkä hylkääntymisen syy ei ollutkaan Kavin "varastamisessa" vaan vääränlaisessa aloituksessa, mutta huono asia varastaminen kuitenkin on. Sitä kun tuntuu sattuvan aina silloin tällöin. Kavi liikkui jo tällä toisella radalla paremmin, mutta ehkä syy oli siinä, että itselläni ei ollut enää mitään 0-rata paineita, koska olimme jo hylkääntyneet?!

Kolmannella radalla meni erittäin hyvin este numerolle 12 asti, jonka jälkeen ratasuoritukseni menikin sitten paniikkiradan puolelle. Itse sähläsin lopun erittäin tehokkaasti, mutta onneksi Kavi on kokenut kisaaja, joten Kavin ansiosta saimme sen viimeisenkin MM-karsinta 0:n, vaikka vähän epäilenkin, että emme enää ensi vuonna osallistu karsintoihin, mutta ompahan 0:t koossa, jos mieli muuttuu 9:n kuukauden aikana. 

Sunnuntaina Tampereella olikin sitten KV-kisa, jonka kanssa pähkäilin, että lähdenkö vain enkö. Vaihtoehtona oli kooikereiden jalostusneuvottelu Riihimäellä. Päätin kuitenkin sunnuntai aamulla lähteä Tampereelle, koska tämä voisi olla viimeinen KV-kisa Kavilla kun pojalla alkaa olemaan jo ikääkin näyttelyssä veteraaniluokkaan vaadittavan verran. Niin ja Tampeella oli myös erittäin pieni osaanottomäärä mediluokassa, joten se tarkoitti sitä, että onnistumismahdollisuudet olivat paremmat ja sitä, että jos voitto osuu kohdalle, niin Kavista tulee Kansainvälinen Agilityvalio.  

Ensimmäisen radan strategia minulla oli yksinkertaisesti varma 0-tulos, koska sillä olisimme CACIAG:ssa kiinni. Se tarkoitti hieman hitaampaa menoa tai pidempiä kaarroksia. Toisen radan strategia oli, että täysillä mennään, koska en uskonut tuon ensimmäisen radan strategian riittävän ykkös tilaan.

Ensimmäinen rata siis mentiin sekä pitkillä kaarroksilla että hieman hitaammin saaden 0-tuloksen, jota ei sitten ketään muu mediluokan koira yllättäen saanutkaan.

Toinen rata oli ensimmäistä helpompi. Siinä oli vähemmän ansaesteitä ja koska se oli hyppyrata, niin kontakteista ei tarvinnut välittää ja koska kukaan muu ei saanut 0-tulosta ensimmäiseltä radalta, niin kaikki oli enää minusta itsestäni kiinni. Hyppyrata oli minusta myös erittäin kiva ja se sopi meille hyvin. Pojalla oli vauhtia ihan kivasti ja kaarroksetkin olivat melko pienet. Hieman kyllä jännitti, että pysyykö rimat ylhällä, mutta pysyihän ne. Myös pujottelun vienti ja sitä seuraava este jännittivät, mutta koska meidän ei tarvinnut kisata aikaa vastaan, niin otin aivan varman pujotteluun ja seuraavalle esteelle viennin toiselta puoleta kuin muut, (mikä oli hieman hitaampi, kun siinä piti kuljettaa koiraa), mutta varma on aina varma, joten 0-tulos myös hyppyradalta ja CACIAG kotiin:-) Tämä taas merkitsee sitä, että Kavista tulee joskus KANS AVA, koska Kavilla on entuudestaan Norjasta yksi CACIAG (sekä kaksi VARA-CACIAG:a sekä Suomesta että Ruotsista).

21.09.-08 Tänään oltiin taas kisaamassa. Tällä kertaa Tampereelle. Ensimmäinen kisa meni nykyisen tapaani mukaan huonosti. En saa jostakin syystä nykyisin koottua itseäni ensimmäiselle radalle. Harmi vain, että usein tuo rata on juuri agilityrata, josta tarvitsisimme vielä kaksi 0-tulosta ensi vuoden karsintoja ajatellen. No onhan tässä vielä aikaa karsintoihin, mutta olisi kiva saada ensi vuoden nollat pois alta, niin voisi sitten talvella pitää hyvällä omallatunnolla agilitystä lomaa.

Tänään Tampereella minun taktiikkani oli hidas, mutta varma 0-rata. Hidas se olikin pitkineen kaarroksineen, mutta minun ohjausvirheeni vuoksi radalta tuli taas kerran myös yksi vitosen virhe. Tuntuu, että viimeisten 4:n kisan agilityradat ovat olleet aikamoista tahimista minun osaltani. Kavi on todella monessa kisassa ns. korjannut minun virheitäni. Hyppyradat ovat taas sujuneet aika mukavasti. Ehkä myös kisa-alusta vaikutti myös tänään vähän hidastaen Kavin menoa. Kavi kun ei ole parhaimmillaan karkealla sora- eikä mattoalustalla ja tänään oli juuri tuo sora-alusta.

24.03.-08 Kavin "kisakausi" alkoi eilen. Kavi meni hyvin ja yhtä innokkaasti kuin ennenkin, mutta ohjaaja, siis minä, olin pahasti hukassa ohjauksen kanssa. Olin myöhässä monin paikoin sekä sorruin myös niinkin typerään virheiseen, kuin radan suunnitelman muutokseen kesken ratasuorituksen. Myös rataan tutustuminen tuotti minulle suurta päänvaivaa, koska tuntui, että että en löytynyt mitään oikealta tuntuvaa ohjauslinjaa Kaville. Toivottavasti tuo ongelma helpottaa kevään myöte.

03.05.-08 Seinäjoen kisat menivät tulostasoltaan erittäin hyvin, kuten myös Turun viimeinen kisa, mutta pientä haittaa vauhtiin ja eteenkin vasemmalle kääntymisiin teki Kavin vasen takajalka sekä selän takaosan jumittuminen. Kavi ontui jo edellisviikon tiistaina vasenta takajalkaansa hieman. Loppuviikon poika olikin sitten vähemmällä ulkoilulla ja kovalla jalan venyttelyllä, jotta olisin saanut jalan kuntoon ennen raskasta kisaviikonloppua. No jalka kuntoutuikin sen verran, että uskalsin lähteä lauantaina kokeilemaan Seinäjoen ratoja sillä mielellä, että jos Kavi alkaa hiemankin ontumaan, niin kisat loppuvat meidän osalta siihen. Jalka ja selkä kestivät kuitenkin sen verran, että kisat saatiin läpi, mutta totuus oli, että vauhti putosi koko ajan kisojen edetessä ja varsinkin käännöksissä huomasin sen selvästi. Viimeisen radan jälkeen Kavi ei sitten enää astunutkaan täydellä painolla jalalleen. Lauantain loppuilta menikin sitten taas täydessä levossa,  venyttelyssä, hieronnassa ja empiessä mitä teen Turun kisojen suhteen. 

Sunnuntai aamulla päätin sitten vielä lähteä Turkuun kokeilemaan ja katsomaan miten jalka kestää ja kestihän se sen verran hyvin, että kisat saatiin läpi vietyä, tosin muutama ihminen tuli kyllä sanomaan, että Kavi ei hyppää kunnolla ja vauhtikaan ei ole ihan sama kuin ennen, mutta itse kuitenkin olin suhteellisen tyytyväinen. 

Molempien päivien radat olivat suhteellisen helppoja, tosin oli niissäkin muutama ansapaikka. Itse sorruin taas kerran olettamaan liikaa Turussa... En taaskaan viennyt koiraa tarpeeksi esteelle, vaan oikasin liikaa, jolloin Kavi teki samoin, mikä oli minulta kyllä todella typerä ja tyypillinen virhe, koska kiirettä ei ollut mihinkään. Ehkä se sitten ajan kanssa alkaa taas sujumaan. Edellisiin kisoihin verrattuna Kavi pysyi lähdössä hyvin paikoillaan, tosin olen hieman sitä mieltä, että tuolla kipeytyneellä selällä ja jalalla oli myös osuutta asiaan.

Nyt Kavi on kertaalleen hierottu ja venytelty. Tällä hetkellä poika jo seisoo koko painollaan takajalkansa päällä. Niin ja kyse oli siis issiashermosta.